"Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu, mutta usein jäämme tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin pitkään ja niin pettyneinä, että emme näe niitä ovia, jotka avautuivat meille."
- Alexander Graham Bell
Istun viimeisiä kertoja tämän tietokoneen ääressä työpisteelläni. Aamukammassa on jäljellä enää 2 vuoroa ja sitten tämä urakka olisi ohi. Taakse jäisi yt-neuvottelut, työyksiköiden yhdistymiset ja ryhmäytymisen hankaluudesta johtuneet ristiriidat. Taakse jää myös mahtavia muistoja, ihania työkavereita ja työtarjous. Kuitenkin päätös ottaa hypyn tuntemattomaan oli tässä elämäntilanteessa houkuttelevampi ja edessä olevat avoimet ovet kiinnostavat niin paljon, että pakko on kurkistaa niiden toiselle puolelle.
Takapeilistä näkyy sulkeutunut ovi, jonka takana on eroon päättynyt rivitaloromanttinen elämä. Peiliin katsoessa tarkemmin näkyy nainen, joka etsii omaa polkuaan. Etupenkillä vieressäni istuu uusi rakkaus. Tuulilasin takana näkyy kahden kulttuurin kohtaamista, ennakkoluuloja ja esteitä. Siellä on myös yhteinen elämä. Tuo vieressä istuva pitää kädestäni kiinni sen verran lujaa, että kokeilen painaa kaasua.
Tämä blogi kertoo nuoren naisen elämästä muutoksien kynnyksellä ja siitä eteenpäin (toivotaan ettei kynnyksellä tarvitse seisoa pitkään!)
